Esitys ja arviointi

Projektityön esittämistilaisuuteen ja arviointiin liittyvä ohjeistus löytyy alla olevan linkin takaa.

https://docs.google.com/present/edit?id=0AckdWbyMG-qtZGY3ZGRnc2RfMGZyajl6Nmdu

Yhteenvetoa ja pohdintaa

Aivan lopuksi ennen lähdeluetteloa kirjoitat pääotsikon nimeltään Yhteenvetoa" tai sitten "Pohdintaa".

Tämän otsikon alla kirjoitat omin sanoin, omia ajatuksiasi ja päätelmiäsi.

Kirjoita esim. seuraavista asioista

• mitä ajattelen aiheesta itse 
• miten ajatukseni aiheesta muuttuivat projektityön myötä
• jos tutkisin tai joku toinen tutkisi aihetta uudelleen tai edelleen, millaisista näkökulmista aihetta voisi ja kannattaisi käsitellä
• mitä projektityön tekeminen merkitsi minulle, mitä opin

Näiden lisäksi voit pyöritellä aihetta pohdinnassa hyvin vapaasti.

Miten otsikoin - yhteenvetoa vai pohdintaa? Yhteenveto on nimenomaisesti tutkielman jatko ja sisältää omia päätelmiäsi aiheesta. Pohdinta on ehkä hieman vapaampi ja sisältää laajempaakin työn tekemisen pohdintaa.

Mitä johdantoon kirjoitetaan?

Johdannon tehtävä tutkielman alussa on saatella lukija aiheen pariin.

• Herätä lukija kiinnostumaan aiheestasi. 
• Kerro, miksi aihe ja tämä näkökulma kiinnostavat sinua. 
• Esitä, miksi aihe voisi olla tärkeä myös muiden kannalta.

Voit myös valmistella lukijaa kertomalla, missä järjestyksessä hän tulee työssäsi kohtaamaan asiat. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta jos se onnistuu luontevasti, voi näin tehdä.

Mikä tiivistelmä oikein on?

Tiivistelmä on itsenäinen ja eräällä tavalla kokonaan erillinen osa tutkielmaa. Sen asiat sisältyvät jo tutkielmaasi.

Ajattele tiivistelmä sivua sellaisena sivuna, että se voitaisi arkistoida kansioon sellaisenaan ja jälkipolvet voisivat noita tiivistelmiä lukemalla saada helposti ja nopeasti selville, millaisia tutkielmia opiskelijat ovat tehneet.

Tiivistelmän alussa on tutkielman perustiedot. (ks. malli)

Sitten kerrot lyhyesti seuraavat asiat

• tutkimuksen aihe
• tutkimuksen lähtökohta (syy)
• tutkimuksen näkökulmat (tutkimuskysymyksistä)
• käytetty kirjallisuus
• mahdollinen oma tutkimus 
• tiivis yhteenveto, mitä löysit tutkimuksesi avulla (ydinasia)

Lähteiden merkitseminen lähdeluetteloon

1.   Kirjat, jonka on kokonaan kirjoittanut sama kirjoittaja tai useampi kirjoittaja (eli kirja on nk. monografia):

     Aho, S. 1996. Lapsen minäkäsitys ja itsetunto. Helsinki: EDITA.

2.   Kirja, jonka on toimittanut joku/jotkut ja kirjassa on artikkeleita eri kirjoittajilta (eli kirja on nk. kokoomateos):

Hakkarainen, P. 2004. Leikki lasten toimintana. Teoksessa L. Piironen (toim.) Leikin pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 160–167.

3.   Sarjajulkaisu, joka on jonkun yliopistollisen laitoksen julkaisema, ja jonka yksi julkaisu voi olla monografia tai kokoomateos:

Kangas, S. 2008. Sateenvarjon alla: etnografinen tutkimus autististen lasten vuorovaikutuksesta ja leikistä. Acta Universitatis Lapponiensis 136. Rovaniemi: Lapin yliopisto.

Tikkanen, T. 1991. Leikkikehällä. Teoksessa Laine, T. (toim.) Puuttuva rengas: näkökulmia ihmisenfilosofiaan. Jyväskylän yliopisto. Filosofian laitos. Julkaisu 47.

4.   Lehtiartikkelit:

Nikander, I. 1995. Dialogin mahdollisuus ja mahdottomuus: “epätodennäköinen debatti” Derridan ja Gadamerin välillä. Niin & näin – filosofinen aikakauslehti 2, 3, 24¬–31. (Ensin on lehden vuosikerta, sitten ko. lehden numero ja lopuksi artikkelin sivunumerot.)

5.     Verkkomateriaalit:

Internet-lähteissä noudatetaan yleensä samoja periaatteita kuin edellä esitetyissä neljässä lähdetyypissä. Jos siis lähteelle löytyy kirjoittaja ja julkaisija, viitataan tekstissä ja lähdeluettelossa kirjoittajaan. Verkkolähteisiin lisätään kuitenkin AINA tarkka verkko-osoite ja päivämäärä, jolloin lähdettä on luettu.

Hyder, T. 2004. War, Conflict and Play. McGraw-Hill Education UK. Open University Press. http://www.mcgraw-hill.co.uk/openup/chapters/0335212999.pdf

      Luettu 20.6.2011.

Ellei kirjoittajaa ja julkaisijaa löydy, sovelletaan nimikkeen alkuun viittaamista, kuten muissakin lähteissä. Tekstissä esim. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2004 ja lähteisiin:

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2004. Opetushallitus. http://www.oph.fi/info/ops/ Luettu 13.6.2011.

                                                             

Lähteisiin viittaaminen tekstissä

Viitataan usempaan kuin yhteen lauseeseen:

Leikki on mukana kaikkialla lapsen elämässä. Lapset voivat ryhtyä leikkimään hyvinkin nopeasti. He omaksuvat leikin asenteen lähes silmänräpäyksessä ja suhde todellisuuteen muuttuu heti leikkisäksi. (Karimäki 2005, 43.) 

Viitataan vain yhteen lauseeseen:

Havainnointi ja haastattelut ovat tutkimuksessani toisiaan täydentäviä menetelmiä. Havainnointi tukee opettajan haastattelussaan kertomien asioiden ymmärtämistä. Lasten haastattelu taas antaa lapselle mahdollisuuden kertoa, mitä he omasta mielestään leikkivät sekä miten ja miksi. Lasten haastattelu myös auttaa säilyttämään lapsen äänen ja näkökulman (Kalliala 1999, 63).

Viitataan lauseen sisällä:

Pelkkä leikkisyys ei kuitenkaan ole varsinaista leikkiä. Leikki on Gadamerin (2004, 103) mukaan tarkoituksenmukaista vasta, kun leikkijä ikään kuin kadottaa itsensä siihen.

Viitataan nk. toisen käden lähteeseen:

Linnilän (2011) mukaan leikin tutkija Darvill on suositellutkin, että leikki määriteltäisiin vain kunkin tutkimuksen kannalta relevantilla tavalla.

Tutkielman rakenne

Kokoa tutkielmasi osat seuraavaan järjestykseen

• kansi
• tiivistelmä
• sisällys 
• tekstisivut
• lähteet
• liitteet